Luther: 3 jumalanpalvelusta
Martti Lutherin esipuhe hänen kirjaansa Saksalainen messu, 1526.
Kristillinen vapaus jumalanpalvelusmalleissa
Ennen kaikkea haluan hyvin ystävällisesti, ja jo Jumalan tähden, pyytää kaikkia niitä, jotka tahtovat katsoa tai noudattaa tätä [kirjassa esiteltävää] jumalanpalvelusjärjestystä, etteivät he missään tapauksessa tee siitä pakottavaa lakia eivätkä sido tai vangitse kenenkään omaatuntoa siihen, vaan käyttävät sitä kristillisen vapauden mukaisesti missä, milloin ja miten vain haluavat, tilanteen vaatimalla tavalla.
Emme tuo tätä julki siinä tarkoituksessa, että haluaisimme lakien avulla hallita tai johtaa ketään, vaan pikemminkin siksi, että kaikkialla pyydetään saksankielistä messua ja jumalanpalvelusta ja koska monenkirjavista uusista messuista on aiheutunut paljon valitusta ja pahennusta. Jokainen näet tekee jotakin omanlaistaan: jotkut hyvää tarkoittaen, jotkut taas haluavat osaamistaan esitellen saada aikaan jotain uutta, voidakseen loistaa paremmin kuin muut, jäämättä vain tavallisiksi mestareiksi.
Näinhän kristillisen vapauden kanssa kaikkialla käy: vain harvat käyttävät sitä muuhun kuin omien mielihalujensa tyydyttämiseen tai hyötynsä tavoitteluun, eivätkä siis Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi. Vaikka siis jokaisen omantunnon asiaksi jää, kuinka hän tätä vapautta käyttää, eikä sitä tule keneltäkään evätä tai kieltää, on kuitenkin muistettava, että vapaus on rakkauden ja lähimmäisen palvelijatar, ja sellaisena sen myös pitää pysyä. Jos siis käy niin, että ihmiset pahentuvat tai hämmentyvät tämän moninaisen [jumalanpalvelus] käytännön vuoksi, olemme todella velvollisia luopumaan vapaudestamme ja tekemään kaiken voitavamme, jotta ihmiset muuttuvat meitä kohtaan suopeammiksi eivätkä vihaisemmiksi.
Koska tällä ulkonaisella järjestyksellä ei ole mitään merkitystä meidän omantuntomme kannalta Jumalan edessä, mutta se voi kuitenkin olla hyödyksi lähimmäiselle, meidän tulee rakkauden mukaisesti, kuten pyhä Paavali opettaa, pyrkiä olemaan yksimielisiä ja niin paljon kuin mahdollista samanlaisia toimissamme ja tavoissamme, aivan kuten kaikilla kristityillä on yksi ja sama kaste ja yksi ja sama [ehtoollis] sakramentti. Jumala ei näet ole antanut kenellekään erilaista kastetta tai sakramenttia.
En kuitenkaan tarkoita tällä sitä, että niiden, joilla jo on oma ja hyvä [jumalanpalvelus] järjestys tai jotka voivat Jumalan armosta vielä parantaa omaansa, pitäisi luopua siitä ja vaihtaa se meidän järjestykseemme. Näkemykseni ei ole, että koko Saksanmaan pitäisi ottaa käyttöön nimenomaisesti meidän Wittenbergin järjestys; eihän tähän astikaan ole koskaan tapahtunut niin, että hiippakunnat, luostarit ja seurakunnat olisivat kaikessa olleet samanlaisia. Vaan olisi hyvä, jos kullakin hallintoalueella jumalanpalvelus toimitettaisiin samalla tavalla niin että keskuskaupungissa ja sitä ympäröivissä pikkukaupungeissa ja kylissä noudatettaisiin samanlaista käytäntöä. Se, noudatettaisiinko tätä myös muilla hallintoalueilla vai toimittaisiinko niillä omin tavoin, jääköön vapaaksi ja [paikallisia ratkaisuja] älköön moitittako.
Lyhyesti: emme aseta tätä [jumalanpalvelus]järjestystä lainkaan niiden tähden, jotka jo ovat kristittyjä, sillä he eivät tällaista tarvitse ollenkaan. Eikä heidän tähtensä eletä, vaan he elävät niiden tähden, jotka eivät vielä ole kristittyjä, tehdäkseen heistä kristittyjä. Heillä on jumalanpalveluksensa Hengessä. Mutta niiden tähden, joiden on vasta tultava kristityiksi tai joiden tulee vahvistua kristittyinä, on oltava tällaisia [jumalanpalvelus]järjestyksiä. Samoin kuin kristitty ei tarvitse kastetta, Sanaa eikä sakramenttia kristittynä – sillä hänellä on jo kaikki – vaan syntisenä.
Asiassa on tärkeintä yksinkertainen, tavallinen ja nuori kansa, jota täytyy päivittäin harjoittaa ja kasvattaa Raamatussa ja [saarnatussa] Jumalan sanassa, jotta he tottuisivat Raamattuun, harjaantuisivat siinä, oppisivat tuntemaan sen ja tulisivat siinä taitaviksi, niin että he osaisivat puolustaa uskoaan, opettaa aikanaan muita ja auttaa Kristuksen valtakunnan laajentamisessa. Heidän tähtensä tulee lukea, veisata, saarnata, kirjoittaa ja runoilla, ja jos asialle olisi eduksi, tahtoisin että kaikkia kelloja ja kaikkia urkuja soitettaisiin ja kaikkea kilisevää kilkuteltaisiin.
Paavilaiset jumalanpalvelukset ovat todella tuomittavia siksi että niistä on tehty lakeja, tekoja ja ansaitsemista. Näin on syrjäytetty usko, eikä jumalanpalveluksia ole suunnattu nuorisolle ja tavalliselle, yksinkertaiselle väelle. Heitä ei ole välitetty niiden avulla harjoittaa kirjoitetussa ja [saarnatussa] Jumalan sanassa. [Paavilaiset jumalanpalvelusten toimittajat] ovat omineet palvelusmenot itselleen luullen hyötyvänsä niistä itse, pitäen niitä pelastukseen välttämättöminä. Se on Perkeleestä. Tällä tavalla eivät vanhat ole jumalanpalveluksia järjestäneet eivätkä asettaneet.
Jumalanpalveluksia ja messuja on kolmea laatua:
Ensiksi, latinankielinen messu,
jonka olemme aiemmin julkaisseet nimellä Formula missae. En halua tällä kumota tai muuttaa sitä, vaan niin kuin olemme tähän asti sitä keskuudessamme viettäneet, olkoon sen vietto edelleen vapaasti sallittua missä ja milloin vaan haluamme tai jokin syy meitä siihen johtaa.
En missään tapauksessa halua päästää latinan kieltä kokonaan katoamaan jumalanpalveluksista, sillä sen käyttö tapahtuu nuorison tähden. Ja jos se olisi minun vallassani ja jos kreikan ja heprean kielet olisivat meille yhtä tuttuja kuin latina ja niillä kielillä olisi yhtä paljon kaunista musiikkia ja lauluja kuin latinan kielellä, silloin pitäisi vuorotellen sunnuntaisin pitää erikielisiä messuja, laulaa ja lukea kaikilla neljällä kielellä: saksaksi, latinaksi, kreikaksi ja hepreaksi.
En ylipäätään ole samaa mieltä niiden kanssa, jotka pitäytyvät kokonaan vain yhteen kieleen ja halveksivat kaikkia muita. Sillä haluaisin mielelläni kasvattaa sellaisia nuoria ja sellaisia ihmisiä, jotka voisivat myös vierailla mailla olla hyödyksi Kristukselle ja puhua ihmisten kanssa, ettemme joutuisi samaan tilanteeseen kuin valdolaiset Böömissä, jotka sulkivat uskonsa omaan kieleensä niin, etteivät he voi puhua kenenkään kanssa ymmärrettävästi ja selkeästi, ellei tämä ensin opettele heidän kieltään. Pyhä Henki ei kuitenkaan toiminut näin alussa. Hän ei odottanut, että koko maailma tulisi Jerusalemiin ja oppisi hepreaa, vaan antoi saarnavirkaan kaikenlaisia kieliä, niin että apostolit saattoivat puhua kaikkialla, minne he tulivat. Tätä esimerkkiä minä mieluummin seuraan.
Ja on myös kohtuullista, että nuorisoa harjoitetaan monissa kielissä. Kuka tietää, miten Jumala tulee heitä aikanaan käyttämään! Siihen tarkoitukseen on koulutkin perustettu.
Toiseksi on saksankielinen messu ja jumalanpalvelus,
josta nyt puhumme ja joka tulee järjestää tavallisten maallikoiden tähden. Näitä kahta jumalanpalvelustapaa tulee toimittaa julkisesti kirkoissa kaiken kansan edessä. Kansan joukossa on monia, jotka eivät vielä usko eli eivät ole kristittyjä, vaan suurin osa seisoo siellä ja tuijottaa nähdäkseen jotakin uutta, aivan kuin pitäisimme jumalanpalvelusta turkkilaisten tai pakanoiden keskellä, jollain torilla tai kentällä. Sillä tässä ei vielä ole järjestäytynyttä ja vakiintunutta seurakuntaa, jossa kansaa voitaisiin hallita evankeliumin mukaisesti, vaan kyseessä on julkinen kehotus uskoon ja kristillisyyteen.
Kolmas jumalanpalvelustapa, jossa tulisi toteutua oikea evankelinen jumalanpalveluksen vietto ja järjestys,
ei sovi pidettäväksi julkisella paikalla kaikenlaisen kansan läsnä ollessa. Sen sijaan niiden, jotka tosissaan haluavat olla kristittyjä ja tunnustaa evankeliumia sanoin ja töin, pitäisi kirjautua nimellään taloissa pidettäviin keskinäisiin kokouksiin, rukoilemaan, lukemaan, kastamaan, saamaan [ehtoollis]sakramenttia ja harjoittamaan muitakin kristillisiä toimia.
Tällaisessa jumalanpalveluksessa voitaisiin päästä tuntemaan niitä, jotka eivät käyttäydy kristillisesti, nuhdella, ojentaa, siirtää sivuun ja laittaa heitä pannaan Kristuksen ohjeen mukaisesti. (Matt. 18:15 -) Siinä voitaisiin myös kristittyjen kesken koota yhteinen almu, joka annettaisiin omasta halusta ja jaettaisiin köyhille pyhän Paavalin esimerkin mukaan, (2. Kor. 9:1). Siinä ei tarvittaisi paljoa eikä suurellista veisaamista.
Myös voitaisiin toimittaa kaste ja ehtoollinen lyhyellä, kauniilla tavalla sekä tähdentää kaikessa Sanaa, rukousta ja rakkautta. Myös tulisi antaa hyvä ja lyhyt katekismusopetus uskontunnustuksesta, kymmenestä käskystä ja Isä meidän -rukouksesta.
Lyhyesti: jos olisi sellaista väkeä ja henkilöitä, jotka tosissaan haluavat olla kristittyjä, tällainen [jumalanpalvelus]järjestys ja menettely olisi pian toteutettu. Mutta minä en vielä voi enkä tahdo järjestää tai toteuttaa tällä tavoin kokoontuvaa yhteisöä. Sillä minulla ei vielä ole siihen tarvittavia ihmisiä. Eikä nähdäkseni monellakaan olisi tähän halukkuutta. Jos kuitenkin käy niin, että minun on näin tehtävä ja minut siihen vaaditaan, enkä hyvällä omallatunnolla voi jättää tätä asiaa tekemättä, tahdon mielelläni tehdä oman osani ja auttaa niin hyvin kuin kykenen.
Edetään maltillisesti.
Siihen asti haluan pitäytyä kahdessa ensin mainitussa jumalanpalvelusmallissa, joita pidetään julkisesti kansan parissa. Ensimmäisen [eli latinankielisen] tarkoituksena on nuorison harjoittaminen. Toisen tarkoituksena on kutsua ja kannustaa uskomaan, ja siinä saarnan myötä kehotetaan ja autetaan, kunnes kristityt, jotka ovat Sanan kanssa tosissaan, itse löytävät toisensa, kokoontuvat yhteen ja [rakentavasti] kehottavat toisiaan. [Näin on paras edetä], jottei syntyisi mitään [haitallista] lahkoa, jos toimittaisiin vain minun pääni mukaan. Sillä me saksalaiset olemme villi, karkea ja mieletön kansa, jonka kanssa ei ole helppo saada mitään alulle, ellei äärimmäinen pakko sanele. Jumala meitä auttakoon nimessään!
Katekismus
Ensinnäkin, saksankieliseen jumalanpalvelukseen tarvitaan selkeä, yksinkertainen ja hyvä katekismus. Katekismus tarkoittaa opetusta, jolla pakanoita, jotka tahtovat tulla kristityiksi, opetetaan ja ohjataan siinä, mitä heidän tulee kristittyinä uskoa, tehdä, jättää tekemättä ja tietää. Siksi niitä oppilaita, joille opetettiin uskonasioita ennen kuin heidät kastettiin, kutsuttiin katekumeeneiksi. Tätä opetusta tai ohjausta en osaa järjestää sen selkeämmin tai paremmin kuin miten se on järjestetty jo kristikunnan alusta lähtien ja millaisena se on tähän asti säilynyt.
Opetukseen kuuluu nimittäin kolme kappaletta: kymmenen käskyä, uskontunnustus ja Isä meidän -rukous. Näissä kolmessa kappaleessa on yksinkertaisesti ja lyhyesti lähes kaikki, mitä kristityn on tarpeen tietää. Opettaminen tulee nyt järjestää siten, että niin kauan kuin meillä ei vielä ole erityistä seurakuntaa, opetusta annetaan saarnastuolista määrättyinä aikoina tiettyinä päivinä tai joka päivä, niin kuin tarve vaatii, ja opinkappaleet luetaan ääneen kotona iltaisin ja aamuisin lapsille ja palvelusväelle, jos heidät tahdotaan saada kristityiksi.
Ulkoa oppiminen ei riitä
Eikä tätä tule tehdä ainoastaan niin, että he oppivat sanat ulkoa ja toistavat ne, kuten tähän asti on tehty, vaan niin, että heiltä kysellään kohta kohdalta ja heidän annetaan vastata, mitä eri kohdissa tarkoitetaan ja kuinka he sen ymmärtävät. Jos kaikkea ei voida kysyä yhdellä kertaa, otettakoon yksi kohta käsiteltäväksi ja seuraavana päivänä toinen. Sillä jos vanhemmat tai nuorten holhoojat eivät itse tahdo nähdä tätä vaivaa, eivätkä järjestää asiaa muiden tehtäväksi, katekismusta ei koskaan saada opetetuksi, ellei sitten päästä siihen, että perustetaan erityinen seurakunta, kuten on mainittu.
Näin tulee siis kysyä: Mitä sinä rukoilet? Vastaus: Isä meidän -rukouksen. Mitä se sitten tarkoittaa, kun sanot: Isä meidän, joka olet taivaissa? Vastaus: Että Jumala ei ole maallinen vaan taivaallinen Isä, joka tahtoo tehdä meidät taivaassa rikkaiksi ja autuaiksi. Mitä sitten tarkoittaa: Pyhitetty olkoon sinun nimesi? Vastaus: Että meidän tulee kunnioittaa hänen nimeään ja pitää huolta, ettei sitä pilkattaisi. Kuinka sitä sitten pilkataan ja tehdään epäpyhäksi? Vastaus: Kun me, joiden pitäisi olla hänen lapsiaan, elämme huonosti ja opetamme ja uskomme väärin. Ja niin edelleen: mitä Jumalan valtakunta tarkoittaa, kuinka se tulee, mitä Jumalan tahto tarkoittaa, mitä jokapäiväinen leipä tarkoittaa jne.
Samoin myös uskontunnustuksessa: Kuinka sinä uskot? Vastaus: Minä uskon Jumalaan, Isään - aina loppuun saakka. Sen jälkeen edetään kohta kohdalta, sen mukaan kuin aikaa riittää, yksi tai kaksi kohtaa kerrallaan. Tähän tapaan: Mitä tarkoittaa uskoa Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen? Vastaus: Se tarkoittaa sitä, että sydän täysin luottaa häneen ja turvautuu häneen kaiken armon, suosion, avun ja lohdutuksen suhteen sekä ajallisesti että iankaikkisesti. Mitä tarkoittaa uskoa Jeesukseen Kristukseen, hänen Poikaansa? Vastaus: Se tarkoittaa sitä, että sydän uskoo, että me kaikki olisimme iankaikkisesti kadotettuja, ellei Kristus olisi kuollut meidän edestämme, jne.
Samoin myös kymmenen käskyn kohdalla tulee kysyä, mitä ensimmäinen, toinen, kolmas ja muut käskyt tarkoittavat. Tällaisia kysymyksiä voidaan ottaa meidän Rukouskirjasestamme*, jossa nämä kolme kappaletta on lyhyesti selitetty, tai kukin voi toimia omalla tavallaan, kunnes koko kristillinen oppi saadaan kahtena osana koottua sydämeen ikään kuin kahdessa pienessä säkissä.
Kaksi säkkiä joissa pusseja
Nämä kaksi säkkiä ovat usko ja rakkaus.
Uskon säkissä on kaksi pientä pussia: Ensimmäiseen pussiin pannaan tämä kappale: me uskomme, että Aadamin synnin vuoksi olemme kaikki turmeltuneita, syntisiä ja kadotettuja (Room. 5:12; Ps. 51). Toiseen pannaan tämä kappale: Meidät kaikki on Jeesuksen Kristuksen kautta lunastettu tästä turmeltuneesta, syntisestä ja kadotetusta olotilasta (Room. 5:18; Joh. 3:16).
Myös rakkauden säkissä on kaksi pientä pussia: Ensimmäiseen pannaan tämä kappale: meidän tulee palvella jokaista ja tehdä hänelle hyvää, niin kuin Kristus on tehnyt meille (Room. 13:8 ja seur.). Toiseen pannaan tämä pieni kappale: meidän tulee mielellämme kärsiä ja sietää kaikkea pahaa.
Kun lapsi sitten alkaa tätä ymmärtää, häntä tulee totuttaa tuomaan saarnoista mukanaan Raamatun lauseita ja lausumaan niitä vanhemmille kun ollaan ruokapöydässä aterialla, aivan kuten aikaisemmin oli tapana lausua latinankielisiä lauseita. Sen jälkeen nämä lauseet tulee panna säkkeihin ja pussukoihin, niin kuin pennit, groschenit tai guldenit pannaan taskuun.
Olkoon siis uskon säkki kultasäkki, jonka ensimmäiseen pussukkaan pannaan tämä (Room. 5:18) lause: Yhden ainoan ihmisen synnin tähden he ovat kaikki syntisiä ja tuomittuja. Ja (Ps. 51:7): Katso, synnissä olen siinnyt, ja vääryydessä äitini minut kantoi. Nämä ovat kaksi reiniläistä guldenia pussissa.
Toiseen pussiin pannaan unkarilaiset guldenit, kuten tämä (Room. 4:25) lause: Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden ja noussut kuolleista meidän vanhurskautemme tähden. Edelleen (Joh. 1:29): Katso, se on Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnin. Nämä olisivat kaksi hyvää unkarilaista guldenia pussissa.
Olkoon rakkauden säkki hopeasäkki. Sen ensimmäiseen pikku pussiin pannaan raamatunlauseet hyvän tekemisestä, kuten (Gal. 5:13): Palvelkaa toisianne rakkaudessa. Ja (Matt. 25:40): Minkä te teette yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Nämä olisivat kaksi hopeista groschenia pikku pussissa.
Toiseen pussiin pannaan tämä lause, (Matt. 5:11): Autuaita olette, kun teitä minun tähteni vainotaan. Ja (Hepr. 12:6): Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; jokaista poikaa hän ruoskii, jonka hän ottaa omakseen. Nämä ovat kaksi Schreckenbergin hopearahaa pussukassa.
Älköön nyt kukaan luulko olevansa liian viisas ja halveksiko tällaista lasten leikkiä! Kun Kristus tahtoi kasvattaa ihmisiä, hänen täytyi tulla ihmiseksi. Ja kun meidän pitää kasvattaa lapsia, meidänkin täytyy olla lapsekkaita heidän kanssaan. Suokoon Jumala, että tällaista lastenleikkiä harrastettaisiin! Lyhyessä ajassa saataisiin nähdä suuri aarre, eli paljon kristikansaa, ja nähtäisiin miten sielut tulisivat rikkaiksi Raamatun ja Jumalan tuntemisessa ja nähtäisiin myös miten he itse ryhtyisivät tekemään lisää tällaisia pusseja, nimittäin kristinopin pääkappaleita (locos communes), joihin he sisällyttäisivät kirjoitetun Sanan kokonaisuudessaan. Muuten jatkuu niin, että päivästä päivään mennään kuulemaan saarnaa ja palataan samanlaisena takaisin kuin lähtiessä. Ajatellaan, että riittää kun aikansa kuuntelee, eikä kenenkään mieleen juolahda, että saarnasta pitäisi ottaa opikseen ja painaa se mieleensä. Niinpä moni kuuntelee saarnoja kolme, neljä vuotta, oppimatta niistä edes sen vertaa, että osaisi vastata yhteenkään kysymykseen mistään uskonkappaleesta. Tällaista huomaan joka päivä.
Kirjoihin on kyllä kirjoitettu tarpeeksi, mutta sydämissä ei [kristillisyyttä] olla toteutettu!
*) Luther, Martin, Eyn Bettbuchlin 1522. Sisälsi uskon ja kristinopin pääkohdat ja oli Vähä Katekismuksen edeltäjä. Linkki
ja alkuperäiseen linkki.